Kaikkia virsiä, niin kirkkomme virsikirjassa kuin Siionin virsissä, on aika ajoin uudistettu, mm. vanhentuneiden ilmaisujen vuoksi. Siionin virsiä on uudistettu kolme kertaa. Kokoelman pohjana on Tukholman herrnhutilaisten 1740-luvulla julkaisema kokoelma Sions Sånger. Elias Lagus suomensi kokoelman vuonna 1790. Sata vuotta myöhemmin, 1893 Wilhelmi Malmivaara julkaisi uudistamansa version. Seuraavan uudistuksen teki Jaakko Haavio 1960 -luvulla. Se valmistui ja hyväksyttiin vuonna 1971. Viimeisin uudistus on valmistunut vuonna 2016. Uudistustyössä oli mukana useampia virsirunoilijoita. Siionin virsistä ja niiden historiasta lähemmin: https://h-y.fi/siionit

Tällä sivulla on esillä joitakin virsien säkeistöjä, joista voi seurata kehitystä 1700 -luvulta 2000 luvulle.

NYT NUKUNKO VAAN

1

Miks unees ain’ jäät?
Jo herätä syntinen pyydä.
Sun loppus voi rient’,
Ett’ tuonen teit’ koht’ tulee käydä.

1

Miks nukut sä vaan?
Jo herätä syntinen pyydä.
Pian taistelemaan
Sun täytyypi kuolohon käydä.

174

Miks nukut sä vaan?
Miks sielusi Herralta suljet?
Käy taistelemaan,
Ah, kuoloa kohti sä kuljet.

46

Nyt nukunko vaan
ja sieluni Herralta suljen?
Käy taistelemaan!
Päin kuolemaa, syntinen, kuljen!

VOI, MIHIN RAUKKA JUOKSISIN

2:17

Uskoni sädet sammuupi,
Jos et suo siihen tulta.
Pimeys sieluun paisuupi,
Jos en saa, Jesu, sulta
Apuas sitä suloista,
Jok’ vuotaa pyhist’ haavoista,
Jonk’ jälkeen ikävöisten.

2a:5 

Mun uskon’ lamppu sammuupi,
Jos et suo siihen tulta,
Ja sielu yöhön vaipuupi,
Jos en saa, Jeesus, sulta
Sun sanaas valkeudeksi
Ja Henkeäsi tueksi,
Kun niitä ikävöitsen.

96:3 

Ah, sammuu uskonlamppuni,
Jos sen et hoida tulta,
Ja yöhön vaipuu sieluni,
Jos en saa voimaa sulta.
Sä anna sanas valoksi
Ja Pyhä Henkes oppaaksi,
Mä niitä ikävöitsen. 

66:5 

Ah, sammuu uskonlamppuni, 
jos sen et hoida tulta. 
Yön varjot saartaa sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi ja
Pyhä Henki oppaaksi.
On suuri ikäväni.

SISÄLLÄNI KYSYY ÄÄNI

6 

Yhtä sielu–raukka, kysyn,
Anna vastaus sen pääll’.
Tyytyenkö vielä pysyy
Synnin kahleiss’ taidan tääl’?
Niinkö aina eläisin,
Etten vissist’ tietäisi,
Elämäänkö joudun taivaass’,
Vaiko kadotuksen vaivaan?

6

Yhtä kysyn sielu sulta.
Omatuntos vastatkoon!
Helvetinkö julmaa tulta
Kohden kulkus yhä on?
Niinkö elät aina vaan,
Ettet kysy ollenkaan:
Ilohonko pääsen taivaan
vaiko kadotuksen vaivaan?

81

Herra Jeesus, kysyt multa:
“Kuljetko päin tuskan tulta
Vaiko pelastustasi?”
Vastaa, omatuntoni
Minne, minne tiesi vie?
Oikea vai väärä lie?
Saavutatko riemun taivaan,
Vaiko vaivut synkkään vaivaan?

23

Sisälläni kysyy ääni,
sitkeä ja hiljainen:
Tuhlaanko vain elämääni,
miksi oikein harhailen?
Minne oman tahdon tie
minut itsepäisen vie,
viekö kirkkauden maille
vaiko yöhön suojaa vaille?

KIETOO SYNNIN ANSA

13

Olen synnin ansass`
Kiinni kokonansa
Lohdutuksetta,
Huono, alastoinna,
Aivan vaatetoinna,
Asumuksetta.
Armoa saan anoa,
Vaan koht` epäusko painaa,
Jumal´ apuu lainaa. 

14

Minut synnin ansa
Kietoo kokonansa.
Lohdutuksetta.
Huonon’, alastonna
Aivan, avutonna,
Virvoituksetta
Armoa saan anoa,
Mutta epäusko painaa.
Apus, Herra, lainaa!

84

Kietoo synnin ansa
Minut kokonansa
Kiusauksineen.
Jouduin huoletonna,
Aivan avutonna
Synnin orjuuteen 
Anoa saan armoa
Epäuskon voittaakseni
Auta, Jeesukseni.

64

Kietoo synnin ansa
minut kokonansa
kiusauksineen.
Kuljin huolta vailla.
Jouduin saaliin lailla
synnin satimeen.
Voisin pyytää armoa,
mutta epäusko painaa.
Jeesus, voimaa lainaa!

ON KOVA SYDÄMENI

15

Kovaa sydäntäni!
Ratk` raskaaks lankee mull`
Se kuorma kantaakseni,
Kuin rintan` pääll on tull.
Mua Jesus taivuttakoon,
Tukekoon, lohduttakoon
Sun kallis kuolemas.

16

O kovaa sydäntäni!
Rakaaksi lankeepi
Se kuorma kantaakseni,
Kuin kaatui päälleni.
Mua Jeesus taivuttakoon,
Tukekoon, lohduttakoon
Sun kallis kuolemas.

91

On kova sydämeni,
Sen surren havaitsen.
Vaan, rakas Jeesukseni,
Voit taivutella sen.
Sun ristinkuolemasi
Ja sana lausumasi
Luo uuden sydämen.

6

On kova sydämeni,
sen surren havaitsen.
Vaan, rakas Jeesukseni,
voit taivutella sen.
Tee minut ihmiseksi,
kuvasi kaltaiseksi.
Armoosi juurruta.

KIUSAUKSET SYNTEIHIN

16

Himot syntiin kaikkihin
Minua yllyttävät
Synnit ajatuksihin
Itsensä löydyttävät
Kyllä mun myös puhuissan’
Kielen ilmoittaapi
Seisoissan ja istuissan’ 
Synti noudattaapi.

17

Himot kaikkiin synteihin
Mua rasittaavat,
kaikki ajatuksetkin
Synnit saastuttavat.
Kieli puhuessani
synnin ilmoittaapi,
Maatess’, valvoessani
Synti noudattaapi.

120

Kiusaukset synteihin
Yhä houkuttavat,
Himot sydämessäni
Pahaan taivuttavat.
Sanat puhuessani,
Ajatukset, työni
Saastuttavat yhtenään
Päiväni ja yöni.

47

Kiusaukset synteihin
minut houkuttavat.
Haluni ja himoni
pahaan taivuttavat.
Aina puhuessani,
ajatuksin, töinkin,
omaa parastani hain,
etsin päivin, öinkin.

NYT KUUNNELKAAMME, MITÄ JEESUS SANOO

7

Ah kuulkaat sielut, mitä Jesus sanoo,
Kuink ristiltäns’ teill huutaa, minä janoon.
Ei hän niin janoo teidän kadotustann’;
Vaan veressänsä teille armoitusta.

7

Ah kuulkaa sielut, mitä Jeesus sanoo,
Kun tuskissansa juotavaa hän anoo!
Hän janoo teitä, teidän sielujanne
Ja kärsii vaivaa pelastuksestanne.

26

Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo,
Kun ristin puussa juotavaa hän anoo.
Hän meitä janoaa ja sieluamme.
Hän kantaa huolta pelastuksestamme.

203

Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo,
kun juotavaa hän ristinpuulla anoo.
Hän meitä janoaa ja sieluamme.
Hän kantaa huolta pelastuksestamme.